Vahva johtajuus

Jokainen yhteisö tarvitsee johtajan. On kyseessä perhe tai valtio, harrastepiiri tai seurakunta. Yhteisö ilman johtajuutta on tuuliajolla ja vailla selkeää tavoitetta ja päämäärää.

Johtajuus on kykyä nähdä kauas, jotta johtaminen on päämäärätietoista, ei vain reagoimista olosuhteisiin. Se on kykyä nähdä lähelle, jotta jokaisen lahjat ja kyvyt pääsevät rakentamaan yhteisöä. Johtajuus on auktoriteetin käyttämistä tilanteissa, joissa jonkun on sanottava se viimeinen sana. Se tuo myös mukanaan raskaan vastuun johdettavien hyvinvoinnista.

Vahvalla johtajalla on kyky nöyrtyä myös palvelemaan. Olemaan lähellä alaisiaan ilman pelkoa paikkansa menettämisestä. Johtajuuden kunnioitus ansaitaan tiukoissa kaarteissa, joissa vahva johtaja osoittaa olevansa ennen kaikkea johdettaviensa asialla ja puolella.

Jeesus oli tällainen johtaja. Hän näki kauas ja lähelle. Ei luistanut milliäkään siitä, minkä tiesi oikeaksi. Käytti auktoriteettia ja valtaa alaistensa parhaaksi. Palveli loppuun asti. Tuli lähelle johdettaviaan ja ansaitsi kunnioituksen, jolle ei ole maanpäällä vertaa.

Hän myös teki sen, mitä harva johtaja tekee: antoi jopa oman elämänsä alaistensa takia. Hän on täydellinen esimerkki vahvasta johtajuudesta. Mutta parasta kaikessa on se, että Jeesus johtaa yhä omiaan.

Sekalainen seurakunta

Mahtoikohan Jeesus maan päällä eläessään katsella joskus nukkuvia opetuslapsiaan hymy huulillaan ja miettiä heidän erilaisia luonteenpiirteitään? Pietarin tempperamenttia, Tuomaksen epäuskoa, Juudaksen petollisuutta. Ehkä Bartolomeus oli pelokas ja Taddeus ujo. Johannes intomielinen, Matteus jääräpää tai Andreas ylivilkas.

Ja näiden luonteeltaan ehkä hyvinkin erilaisten miesten varaan Jeesus laski seurakuntansa perustuksen. Mutta yksi piirre heitä ainakin yhdisti: rakkaus Jeesukseen – ja se sai heidät jättämään oman mukavuusvyöhykkeensä ja lähtemään matkalle, joka muutti maailmanhistoriaa. He laittoivat henkensä alttiiksi, jotta evankeliumi saavuttaisi niin monia kuin vain mahdollista.

Apostolien tekojen toisen luvun 7 viimeistä jaetta kertovat meille, mihin perustui alkuseurakunnan yhteys: opetukseen, leivän murtamiseen, rukoukseen, ylistykseen, Herran pelkoon, yhteiseen omaisuuteen, yksimielisyyteen, iloon, kiitollisuuteen ja vilpittömyyteen. 

Meillä on palasia tästä, mutta olemme kuitenkin postmodernin aikakauden eläjinä suurinpiirtein valovuoden päässä siitä, millainen alkuseurakunta oli. Alkuseurakunnan tiiviiden, eri sukupolvia yhdistäneiden kotikokoontumisten sijaan on vuosisatojen mittaan ryöminyt ponäkkä kokouskulttuuri, jossa rakennukset ja ohjelmisto ovat pitkälti syrjäyttäneet tärkeimmän: Jeesuksen. Siitä, mikä näkyy ulospäin, on tullut tärkeämpää kuin se, mitä on pinnan alla. Mikä saisi tämän lopunajan seurakunnan saavuttamaan edes jotain siitä, mitä oli alussa; aidon yhteyden niin Jumalaan kuin ihmiseenkin? Siinä riittää haastetta tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Mahtaako Jeesus katsella nytkin eri karsinoissa elävää sekalaista seurakuntaansa hymy huulillaan, tuntien jokaisen erikoisuuden ja ainutlaatuisuuden? Tuon katseen alla on seurakunnan hyvä elää ja mennä eteenpäin ja toteuttaa tehtävää, jota eivät edes kuluneet vuosisadat ole muuttaneet mihinkään.

Jumalan mestariteokset

Tänäkin päivänä Jumala kutoo kokoon äitien kohduissa ympäri maailmaa mestariteoksia, joita on vain yksi laatuaan. Näitä taideteoksia Jumala luo yli 350 000 vuorokaudessa!

Yhdelle Hän antaa taivaallisen laulunäänen, jota tuo lapsi aikuiseksi kasvettuaan käyttää Jumalan vihollisen ylistämiseen. Toinen saa synnyinlahjana Luojaltaan kyvyn maalata kankaalle huikaisevia taideteoksia, jotka parjaavat lahjan Antajaa. Kolmas on varustettu älyllä, joka ei tunnu tuntevan minkäänlaisia rajoituksia. Älyllä, joka järkeilee Jumalan olemassaolon mahdottomaksi uskoa. Neljäs taikoo sormillaan instrumentista säveliä, jotka eivät ole tästä maailmasta. Säveliä, jotka soivat enemmän kuolemaa kuin elämää. Viides saa ymmärryksen ihmisen anatomiasta ja sairauksista. Ymmärryksen, jota hän käyttää Jumalan mestariteosten surmaamiseen ennen kuin ne ovat nähneet ensimmäistäkään valonsädettä.

Tällainen on luova, armollinen Jumala, joka on antanut ihmiselle kaikkensa ja silti vapauden valita, mitä he saamallaan vapaudella ja lahjoilla tekevät. Missään vaiheessa Jumala ei väsy eikä kyllästy näiden mestariteosten tekemiseen. Kerta toisensa jälkeen Hän hellyyttä silmissään muovailee pienet sormet ja varpaat. Valitsee hiusten ja silmien värin, luonteenpiirteet, sen vahvuudet ja heikkoudet. Ja lahjojensa pohjattomasta kirstusta Hän antaa yhdelle yhtä ja toiselle toista.

Isä puhaltaa lapseensa elämän hengen, lähettää Hänet rakkauden saattelemana tähän pimeään ja kylmään maailmaan viattomana ja avuttomana. Ja toivoo ja rukoilee, että tuo lapsi vielä kerran kutsuisi Häntä Isäksi.

Elämysten Jumala

Me ihmiset kaipaamme elämyksiä - myös hengellisiä. Kaipaamme kokea Jumalan kokonaisvaltaisesti, ihan oikeasti, ei vain sanoina. Tällaisiksi Hän meidät loi ja haluaa tulla meitä lähelle myös tunteidemme kautta, elämyksenä.

Maailman ensimmäisten ihmisten elämä oli pullollaan elämyksiä, joita he saivat Jumalasta aistien välityksellä. Jumala haluaa tehdä itsensä tutuksi meille aistiemme kautta. Hän haluaa tulla elämääsi äänenä, tuoksuna, kuvana ja kosketuksena. Samalla tavalla, kuin käytämme kaikkia aistejamme kommunikoidessamme tämän näkyvän maailman ja toistemme kanssa, voimme käyttää niitä kommunikoidessamme Jumalan kanssa. Jos yritämme tuntea Jumalan vain järjellämme, suljemme pois suunnattoman rikkaan maailman, jonka kautta Jumala haluaa olla yhteydessä kanssamme. Pidätämme itseltämme ja toisiltamme mahdollisuuden ja oikeuden Jumalan kokonaisvaltaiseen kokemiseen rajaamalla uskon arvokkaaksi, jäykäksi ja pönäkäksi. Jeesus ei vedonnut ihmisiin pönäkkyydellään ja tärkeydellään vaan aitoudellaan, tunteineen kaikkineen.

Hengellinen elämys voi olla kävelyretki luonnossa tai taideteos, ehtoollinen, hiljainen hetki kappelissa tai lapsen nauru. On niin lukemattomia tapoja, joilla koko maailmankaikkeuden Luoja haluaa sykähdyttää meitä. Tuoda ja luoda meille - ja meissä - niin voimakasta elämää, että sitä voisi jo itsessään kutsua elämykseksi.

Kun Jumala lähestyy sinua henkilökohtaisesti, Hän saa jalkasi tanssimaan ilosta ja suusi kuplimaan naurusta. Tai sitten Hän lähestyy sinua pyhyydessään ja saa pääsi taipumaan pelosta ja polvesi notkistumaan kunnioituksesta. Hänen läsnäolonsa kokemisen hetket ovat elämyksistä parhaita.

Profeetta Hoosea kuvaa sen näin kauniisti: "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan." (6:3)

Jumalan Isänsydän

Monen mielikuva Jumalasta on harmaapartainen, vähän kärttyisän oloinen ukko, joka katselee tuikeana pilven reunalta maailman menoa. Ja on valmis tiputtamaan tulikiven jokaisen päälle, joka hairahtuu sanoissaan ja teoissaan. On totta, että Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen ja tulee päivä, jolloin meistä jokainen seisoo - tai kaatuu - Hänen edessään yksin ja vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Mutta Jumalan kärsivällisyys, rakkaus ja armollisuus ei tunnu tuntevan rajoja ihmisen suhteen tässä elämässä. Hän käyttää kaikki mahdolliset keinot saadakseen meidät tajuamaan Hänen rakkautensa. Joskus ne keinot tekevät kipeääkin, mutta kaiken tarkoituksena on vain ja ainoastaan saada meidät etsimään ja löytämään tie, totuus ja elämä. Jumala on ikuisuuksien päässä tuikeasta ukosta, joka nauttii saadessaan rangaista ihmisiä.
Paraskaan maallinen isä ei voi koskaan rakastaa lastaan niin kuin Jumala rakastaa ihmistä. Itse asiassa, Jumala halusi niin kipeästi olla isä ihmislapsille, että Hän uhrasi kaikkein rakkaimpansa - oman poikansa - jotta voisi sulkea meidät syliinsä. Jotta Hän voisi kuulla meidän sanovan "Abba", Isä.

Jumalan isänsydän etsii ja odottaa. Etsii sitä, joka on kadoksissa ja unohdettu, sitä, joka kaipaa tulla löydetyksi. Hän odottaa kärsivällisesti sitä, joka viipyy maailman teillä etsimässä turhaan Isän rakkautta vastaavaa korviketta. Ja kun eksyksissä ollut haluaa palata, Isä on jo puolitiessä vastassa. Ja Hänen silmissään tanssivat tähdet ja Hänen riemunsa ja naurunsa täyttää taivaat.

Kyky kohdata

Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla naisen, jolle Hän kertoi tämän menneisyyden ja senhetkisen elämäntilanteen (Joh. 4). Me tarvitsisimme myös aika ajoin Jeesuksen kohtaamista näissä merkeissä. Että Hän tapaisi meidät keskipäivän kuumimpaan aikaan, kun ketään muuta ei ole näköpiirissä - ja kertoisi meille, missä kohtaa elämää me sijaitsemme. Ja missä me sijaitsemme ennen kaikkea suhteessa Häneen. Jeesus katsoisi silmiin lempeästi ja lujasti ja puhuisi totuutta meidän elämästämme.

Jeesus tietää jokaisen ihmisen elämän alusta loppuun saakka ja Hän tietää parhaiten, mikä meille on parasta. Siksi Jeesukseen voi luottaa 100 %:sti, sillä Hän - vaikka tuntee kaikki heikkoutemme ja inhottavuutemme - ei petä eikä hylkää. Hän on uskollinen, vaikka me olemme välillä uskottomat.

Tarvitsisimme myös sitä, että kohtaisimme toinen toisemme "lempeän lujasti" ja totuudellisesti. Monilla on riittämiin vaikeuksia elämässään ja taakkaa lisää vielä se, että pitää yrittää pitää kulissit pystyssä toisten silmissä. Kun totuus saa vallata meidän ihmissuhteemme ja kohtaamisemme, saamme pahan puhumisen ja panettelun sijaan rohkaista ja lohduttaa toisiamme.

Emme ole täällä taistelemassa paremmuudesta vaan palvelemassa toinen toisiamme. Me kaikki kannamme ihmisyyteen liittyviä kipuja sisimmässämme ja olemalla läpinäkyviä toisillemme, murramme näkymättömiä muureja väliltämme.

Jeesuksen kyky kohdata elämässään konkurssin tehneitä ihmisiä oli ilmiömäinen. Sitä kykyä mekin tarvitsisimme - rakkautta lähimmäiseen, myötäelämistä ja lempeyttä. Ja sitä kykyä voimme itse kukin rukoilla tämänkin päivän kohtaamisiin.

Saatanan valtaistuin - minä itse

Kulutanko elämäni haalien itselleni kaikkea vai kulunko palvellessani toisia?
Paras tapa osoittaa Jumalalle rakkautta, on rakastaa toisia Hänen luomiaan ihmisiä ja paras tapa palvella Jumalaa, on palvella toisia ihmisiä.

Se, millaista hedelmää elämäni tuottaa, paljastaa ennen pitkää motiivini elää ja toimia. Jos motiivinani on halu rakastaa ja palvella Jumalaa, hedelmät ovat sen mukaisia ja ympärilläni elävät ihmiset joutuvat niiden vaikutuspiiriin. Kannan hyvää hedelmää, kun teen hyvää. Olemme olemassa suhteessa toisiin ihmisiin ja hyvän hedelmän elämässäni tulisi näkyä nimenomaan ihmissuhteissani.

Jos toimin ja teen päätöksiä itsekkyydestä käsin, ne tuottavat aina huonoa hedelmää ajan myötä. Voi olla, että elämä ulkonaisesti on jumalista ja hurskasta, mutta kantaa vääristä motiiveista johtuen huonoa hedelmää ja silloin ei ole jumalallista voimaa rakastaa. On hyödytöntä vakuuttaa rakastavansa Jumalaa, jota ei näe, kun samaan aikaan inhoaa kanssavaeltajaa, joka taivaltaa silmiemme edessä.

Jeesus ei koskaan laskelmoinut, kuka kannattaa parantaa tai kenestä olisi Hänelle eniten hyötyä. Jos Jeesus olisi laskelmoinut, Hän ei olisi koskaan mennyt ristille. Jeesus rakasti ja palveli nöyrällä sydämellä, motiivinaan rakkaus Isään. Hän rakasti ihmistä ja Hänen elämänsä kantoi hyvää hedelmää iankaikkisuuteen asti.

Me ihmiset olemme luonnostamme itsekkäitä ja oman edun tavoittelijoita. Peräämme mielellämme omia oikeuksiamme ja olemme anteeksiantamattomia. Vain Jumalan avulla voimme kaataa sydämestämme itsekkyyden valtaistuimen ja alkaa kantaa hyvää hedelmää ihmissuhteissamme.

Lepopaikka

Liian usein me teemme uskosta kovin korkealentoista ja sunnuntaimaista vaikka Jeesus haluaisi tulla juuri siihen elämisen arkeen, joka meillä jokaisella on. Hän haluaisi tulla keskelle perheriitaa ja työpaikkakiusaamista. Jeesus haluaisi tulla taloudellisiin ongelmiisi ja mukaasi, kun ostat autoa tai taloa. Hän haluaisi istua viereesi, kun tartut pulloon ja haluat hukuttaa murheesi siihen.

Kun istuudut netin ääreen ja etsit sieltä jotakin, joka saastuttaa sisintäsi, Jeesus haluaisi tulla ja puhdistaa sydämesi. Kun tunnet istuvasi kuoleman varjossa, Hän haluaisi puhua sinulle toivoa ja täyttää sisimpäsi elämällään.

Jeesus haluaisi sulkea sinut syliinsä, kun itket pettymystä ja surua. Hän haluaisi puhaltaa lempeän tuulen kasvoillesi, kun tunnet niin suurta vihaa, ettet tiedä, mitä sillä tekisit.

Mitkään tunteet eivät ole Jeesukselle vieraita, etkä voi tuntea tai tehdä mitään, mistä Hän kauhistuisi niin paljon, että kääntäisi sinulle selkänsä. Koska Jeesus tuntee sinut paremmin kuin itse tunnet itsesi. Koska Hän näki päiviesi määrän ja niiden sisällön ennen kuin yksikään niistä oli tullut.

Katse, joka seuraa sinua, kun vaellat täällä varjojen maassa, tulvii rakkautta, hellyyttä ja uskollisuutta. Siinä hetkessä, kun sinä olet täynnä mahdottomuuksia, Hänen mahdollisuutensa pääsevät virtaamaan. Kun sinusta tuntuu, ettet tiedä, miten jaksat huomiseen, Jeesus on jo siellä ja viittoo sinua seuraamaan.

Ja jos jalkasi ovat liian väsyneet, Hän nostaa sinut syliinsä ja kantaa yli tummien vesien.
"Tulkaa minun tyköni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Johdatuksen makua

Jumalan johdatus on varmaan yksi kysytyimpiä ja ihmetellyimpiä aiheita sielunhoidossa. Johdatuksen luonteeseen kun kuuluu mm. se, että johdatuksessa ollessaan sitä ei aina itse tunnista.

Rukoilemme päivittäin johdatusta erilaisiin asioihin ja toisinaan näemme sen toteutuvan selvästikin. Mutta varsinkin erittäin henkilökohtaisissa asioissa kyseenalaistamme usein johdatuksen olemassaolon. Monesti tuntuu, että johdatus uupuu kokonaan tai ainakin viivästyy juuri silloin, kun koemme sitä eniten tarvitsevamme. Mutta kun pikkuhiljaa kokemusten kautta oppii uskomaan ja luottamaan, ymmärtää, että johdatus ei ole koskaan myöhässä - eikä etuajassa.

Usein tarpeemme johdatukseen koskee hyvinkin käytännöllisiä asioita liittyen työ- tai opiskelupaikkaan, seurakuntaan, ihmissuhteisiin tai taloustilanteisiin. Raamattu lupaa, että Jumala johdattaa meitä, kun me kuljemme rukoillen. Monesti kyllä rukoilemme, mutta samalla pysähdymme paikallemme uskaltamatta liikahtaa. Kulkeminen rukoillen tarkoittaa, että otamme askeleita eteenpäin ja niitä kannattaa ottaa, vaikkei 100 %:sta johdatusta kokisikaan. Jumala on kykenevä sulkemaan ovia edestämme, jos olemme menossa väärään suuntaan. Ja Hän on kykenevä myös avaamaan ovia, joista emme koskaan edes osanneet uneksia.

Anteeksiantamattomuuden vankila

Olimme jokunen viikko sitten kokouksessa, jossa puhuja mainitsi, että ihminen on aikuinen vasta sitten, kun hän on antanut anteeksi vanhemmilleen.

Kun tulimme kotiin, vanhempi poikamme 16 v. totesi, että hän on sitten ollut aikuinen jo pari vuotta. Olin mykistynyt. Poikani oli ymmärtänyt näin tärkeän asian niin nuorena, kun itselläni prosessi käynnistyi vasta yli parikymppisenä, kun itse tulin äidiksi. Siinä ihmetyksessä ja kivussa joutui kohtaamaan myös oman sydämensä varjoja ja tajusin, että omat vanhemmat saattoivat tulla vanhemmiksi vielä paljon huonommin eväin ja voimavaroin, kuin mitä itse koin tulleeni.

Olemme pitkälti vanhempina - ja ihmisinä muutenkin - omien kipujemme ja mahdottomuuksiemme summa, ikäänkuin oman historiamme ja elämämme uhreja. Monesti huonot kokemuksemme "nimeävät" meitä paljon enemmän, kuin hyvät. Mutta on mahdollista päästä niistä vapaaksi.

Jeesus lupasi, että jonka Hän tekee vapaaksi, se on todella vapaa. Anteeksiantamattomuus on aina vankila. Ja siellä vankilassa päämme sisällä istuu myös anteeksiantamattomuutemme kohde. Tuo ihminen kulkee kaikkialle mukanamme, menimmepä fyysisesti hänestä niin kauas kuin voimme, kunnes päästämme anteeksiantaessamme hänet ja itsemme vapaaksi. Kunnes olemme tulleet sille paikalle, jossa olemme valmiit armahtamaan sekä toisia ihmisiä että itseämme.

Anteeksiantamattomuudessa vanhempia kohtaan piilee myös sellainen lainalaisuus, että meissä alkaa näkyä ne piirteet, joita vanhemmissamme inhoamme. Se, minkä toisessa ihmisessä tuomitsemme, alkaa omassa elämässämme nousta pintaan.

Riippumatta siitä, mitä vanhempamme ovat tehneet, ovat he elossa tai eivät, meidän tulisi lapsina antaa heille anteeksi. Ja jos se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, muistetaan, että Jumala on nimenomaan erikoistunut meidän elämämme mahdottomuuksien kääntämisessä mahdollisuuksiksi.

Anteeksiantaminen auttaa myös näkemään oman syyllisyyden. Kun suostumme antamaan anteeksi sille, joka on kohdellut meitä väärin, silmämme avautuvat näkemään, että olemme itsekin kohdelleet toisia ihmisiä väärin. Sen näkeminen ja hyväksyminen auttaa suunnattomasti anteeksiantoprosessissa. Kun armahdamme toisia, kykenemme armahtamaan itseämmekin.

Jumalan kiinnostuksen kohde

Jumala on paljon kiinnostuneempi meidän sydämestä, kuin meidän teoista. Hän on paljon kiinnostuneempi siitä, millaisia ajatuksia ja asenteita meidän sydämessä on, kuin siitä, mitä me ulkonaisesti teemme. Koska sydämestä ovat alkujaan peräisin myös kaikki meidän tekomme, niinkuin Raamatussa sanotaan.

Jumala on paljon kiinnostuneempi meidän luonteesta, kuin mitä Hän on kiinnostunut meidän palvelutehtävästämme. Häntä ei kiinnosta niinkään se, miten meidän palvelutyömme kasvaa tai vaikutusalamme laajenee, vaan se, miten meidän luonteemme kehittyy.

Ei ole merkitystä sillä, miten paljon rukoilemme, ylistämme tai luemme Raamattua, jos se ei samalla vaikuta myös luonteemme kehittymistä. Hengen hedelmät ilmenevät kasvaneessa luonteessa.

Jumala jakaa armolahjojaan parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta meillä on vastuu antaa Hänen myös kasvattaa meitä niiden kautta. Suuri vaara piilee tilanteessa, jossa luonteemme ei kasva ja kehity samassa "tahdissa" kuin armolahjat. Armolahjojen kautta saatamme saada hyvinkin arkaluontoista tietoa ihmisen elämästä ja heikkona hetkenämme käyttää tuota tietoa väärin, mikäli luonteemme ja vastuumme ei ole tasapainossa lahjan kanssa.

Kun Raamatussa sanotaan, että Jumala ei katso henkilöön, se tarkoittaa, että Hän ei katso niinkuin me ihmiset katsomme ja näemme; ulkokuoren ja pinnan. Jumala katsoo ja näkee suoraan meidän sydämeen ja ajatuksiin. Hän näkee meidän motiiveihimme ja vaikuttimiimme. Jumala näkee ja tietää jopa sen, mitä me ei edes itse itsestämme nähdä ja tiedetä. Ja kun Hän toimii tästä näkökyvystään ja viisaudestaan käsin meidän elämässämme, me emme aina ymmärrä, miksi meidän haluamat asiat eivät aina toteudu.

Paitsi että Hän näkee vinoutumamme ja väärät motiivimme, Jumala näkee myös mahdollisuudet. Hän on meidät jokaisen taiten tehnyt ja meillä on omat heikkoutemme, mutta meillä on myös vahvuutemme. Ja kun annamme omat vahvuutemme Jumalalle, Hän voi kirkastaa niissä oman nimensä.

Ihmetystä

En niinkään ihmettele sitä, että jumalattomuus rehottaa maailmassa - kuinka muuten voisi ollakaan?

Enemmän ihmettelen sitä, että tekopyhyys ja hurskastelu rehottaa seurakunnissa.

En ihmettele sitä, että toivottomat ihmiset käyttäytyvät toivottomasti.

Enemmän ihmettelen sitä, että uskovat, joilla on Toivo, käyttäytyvät kuin sitä ei olisikaan.

En ihmettele sitä, että ihmiset kohtelevat toisiaan julmasti.

Enemmän ihmettelen sitä, että ihmiset, jotka ovat kokeneet Jumalan rakkauden itseään kohtaan, yhä edelleen kohtelevat toisia ihmisiä rakkaudettomasti...

Pelko, jännitys ja huolehtiminen

Olen elämäni aikana pelännyt montaa asiaa. Tähän päivään mennessä yksikään peloistani ei ole tappanut minua eikä edes pahemmin vahingoittanut.

Olen elämäni aikana jännittänyt montaa asiaa. Tähän päivään mennessä yksikään jännittämistäni asioista ei ole tappanut tai edes vahingoittanut minua.

Olen elämäni aikana ollut huolestunut monesta asiasta. Tähän päivään mennessä yksikään huolistani ei ole tappanut tai vahingoittanut minua.

Miksi siis pelätä, jännittää tai olla huolestunut niin monta hetkeä elämästään?

Tähän saakka on Herra auttanut - miksi Hän ei auttaisi tästä eteenkinpäin?

Turvapaikka

Elämme muutosten aikoja monella tapaa. Kaikki, mitä vain ravistella voidaan, tulee ravistelluksi. Tällaisina aikoina on äärimmäisen tärkeää tietää, missä oma turva on.

Onko se tavarassa ja rahassa, onko se omassa erinomaisuudessa ja voimassa? Onko se instituutioissa vai onko se ajatusrakennelmissa, omissa järjenpäätelmissä? Vai voiko olla turvassa vain siinä uskossa ja ajatuksessa, että tuli mitä tuli, minua kantaa suurempi ja viisaampi... Kun henkilökohtaisessa elämässä turvamekanismit sortuvat yksi toisensa jälkeen, ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa. Vaikka pienestikin, heikostikin.

Raamattu lupaa, että yksikään hius ei irtoa päästämme ilman, että Isän silmä sitä seuraa. Jos näin mitätön asia on Hänen hallinnassaan, miksi ei siis paljon isommatkin? Jos Hän on kiinnostunut hiusteni lukumäärästä, niin miksi ei myös ajatuksistani, kivuistani, epäilyistäni...

Jumala on niin kiinnostunut meistä, että Hän on valmis laittamaan koko universumin palvelemaan omia tarkoitusperiään meidän elämässämme. Tosin Hänen ei tarvitse muuttaa planeettojen kiertoratoja tai maan pyörimissuuntaa, riittää, kun Isä vaikuttaa asioihin ja ihmisiin ympärillämme - riittää, kun Hän vaikuttaa minuun.

Helluntairukous

"Tule Pyhä Henki, tule sinä sydänten valo, sinä paras lohduttaja, sielun suloinen vieras ja lämpö.

Työssä sinä olet lepo, helteessä vilvoitus, murheessa lohdutus.

Ilman sinua, Henki, ei ole mitään puhdasta.

Pese se, mikä on likaista, kastele se, mikä kuivaa on, paranna, mikä on haavoittunut.

Murra se, mikä on kovaa, lämmitä se, mikä on kylmää.

Anna uskon vahvistus, anna autuas loppu, anna ikuinen ilo."

- vanha helluntairukous -

Valintoja

Ihmisen elämä on täynnä valintoja. Päivittäin valitsemme mitä syömme, mitä puemme päällemme, mitä ostamme kaupasta... Ja sitten on niitä isoja valintoja, joita tehdään ehkä vain "once in a lifetime".

Jokainen valinta - ne pienetkin päivittäiset - rakentavat elämästämme sellaista kuin se on nyt. Ikävä kyllä valitessa ei aina tiedä, mitkä pitkänkantaman seuraukset ovat ja mitä tärkeämpi ja isompi päätös on kyseessä, sitä vähemmän yleensä tietää.

Elämän isoin päätös kuitenkin on sellainen, josta tietää, mitä siitä seuraa. Se päätös kantaa meidät kuoleman yli ikuisuuteen - millaiseen, se on se päätöksen paikka.

Valitse elämä.

Kasvun ihme

Ensimmäisellä Moldovan matkallani matkanjohtaja kertoi, että maassa on erityisen hyviä tomaatteja. Sellaisia kauniin punaisia, hitaasti auringossa kypsyneitä. Mutta myynnissä olisi myös lannoitteilla kasvatettuja, jotka eivät tietenkään olisi yhtä mehukkaita. Näitä tehokasvatettuja tomaatteja ei vain tunnistanut ennen kuin niistä leikkasi viipaleen ja näki sisäkuoren alla olevan valkoisen kehän, joka paljasti kasvatuksessa käytetyn oikopolkua. Ja maku ei todellakaan vastannut aitoa, hitaasti kypsynyttä tomaattia.

Moldovan tomaatit toivat mieleeni uskovan kasvun. Monesti tekisi mieli "oikaista" jostakin kohtaa ja nopeuttaa kasvuaan, etenemistään. Mutta Jumalalla ei ole koskaan kiire - ja kaikkein vähiten siinä vaiheessa, kun Hän kasvattaa meitä. Oikopolut johtavat aina mauttomuuteen ja ravinneköyhyyteen.

Kun tapaa hitaasti kypsyneen uskovan, sellaisen kyllä tunnistaa. Tällaisessa uskovassa on syvä väri, herkullinen tuoksu ja mieleenpainuva maku. Hän on aito myös kuoren alta.

Rakkauden kutsu

Armon syvyys jaksaa ihmetyttää. Silloin, kun sitä vähiten ansaitsen, Jumala sitä eniten tuhlaa.

Kun itse en pysty, jaksa ja osaa rakastaa, Hän pystyy, jaksaa ja osaa vieläkin enemmän.

Kun toimin väärin, loukkaan ja tuhoan, Hän antaa kaiken anteeksi ja rakastaa armollisesti, ehdoitta.

Tällainen rakkaus riisuu aseista ja hoitaa sisintä tehokkaammin, kuin parhaatkaan saarnat ja opetukset.

Tällaisen rakkauden vastaanottajia saamme olla ja tällaisen rakkauden eteenpäin välittäjiksi meidät on kutsuttu.

Voittoisa suojapaikka

Voittoisa elämä Jeesuksessa ei tarkoita sitä, että menestyn hengellisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti.

Se ei tarkoita sitä, että koko ajan menen eteenpäin kutsussani ja vaikutusalani laajenee.

Se ei tarkoita, että jokaisen vastoinkäymisen tai sairauden tullessa käyn kiivaaseen hengelliseen sodankäyntiin, kunnes saan voiton.

Se ei myöskään tarkoita sitä, että minun tulee osata rukoilla juuri oikein sanoin "voittorukouksia" tai hallita erityinen viiden askeleen ohjelma onneen ja autuuteen.

Ei. Voittoisa elämä Jeesuksessa tarkoittaa sitä, että Hän kasvaa ja minä pienenen. Hän enenee ja minä vähenen.

Se on sitä, että menipä minulla kuinka huonosti tahansa - tai kuinka hyvin tahansa - edes henkivallat tai kuolema ei voi erottaa minua elämän lähteestä.

Se on sitä, että elämäni kaikkine valoineen ja varjoineen on kätketty Jeesuksen kanssa Jumalassa ja sen voittoisampaa paikkaa ei ole.

Pyhä Jumala

"Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä.

Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho.

Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.

Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa on iankaikkinen."

- Profeetta Habakuk  -