Elämme muutosten aikoja monella tapaa. Kaikki, mitä vain ravistella voidaan, tulee ravistelluksi. Tällaisina aikoina on äärimmäisen tärkeää tietää, missä oma turva on.
Onko se tavarassa ja rahassa, onko se omassa erinomaisuudessa ja voimassa? Onko se instituutioissa vai onko se ajatusrakennelmissa, omissa järjenpäätelmissä? Vai voiko olla turvassa vain siinä uskossa ja ajatuksessa, että tuli mitä tuli, minua kantaa suurempi ja viisaampi... Kun henkilökohtaisessa elämässä turvamekanismit sortuvat yksi toisensa jälkeen, ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa. Vaikka pienestikin, heikostikin.
Raamattu lupaa, että yksikään hius ei irtoa päästämme ilman, että Isän silmä sitä seuraa. Jos näin mitätön asia on Hänen hallinnassaan, miksi ei siis paljon isommatkin? Jos Hän on kiinnostunut hiusteni lukumäärästä, niin miksi ei myös ajatuksistani, kivuistani, epäilyistäni...
Jumala on niin kiinnostunut meistä, että Hän on valmis laittamaan koko universumin palvelemaan omia tarkoitusperiään meidän elämässämme. Tosin Hänen ei tarvitse muuttaa planeettojen kiertoratoja tai maan pyörimissuuntaa, riittää, kun Isä vaikuttaa asioihin ja ihmisiin ympärillämme - riittää, kun Hän vaikuttaa minuun.
