keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Unelmia

Aerodynamiikan lakien mukaan kimalaisen ei pitäisi pystyä lentämään; sen siipiväli on liian pieni suhteessa ruumiinpainoon. Onneksi kimalainen ei tiedä tätä. Se lentää autuaan onnellisena uhmaten lakeja.

Meillä jokaisella on toivottavasti unelmia. Bruce Wilkinsonin kirja "Unelman (k)antaja" linjaa unelmien alkuperän Jumalaan. Syvimmät haaveemme ovat Jumalan sydämeemme istuttamia. Ja usein ne ovat järjelle vähän utopistisia, vähän mahdottoman tuntuisia. Unelma ei välttämättä tarkoita sitä, että se on jotain suurta ja maailmoja syleilevää; se voi olla ulkoisesti pieni juttu, mutta unelmankantajalle elämän kokoinen asia.

Unelmoidessa kannattaa muistaa kimalainen. Ja se, että usein omien unelmien esteenä olemme vain me itse - Jumalallehan on kaikki mahdollista.

"Unelmista sydän vahvistuu."
- Birgitta Yavari-Ilan

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Runo

Olin rukouksessa,
hiljaisessa huokauksessa:

"Isä taivaan,
sinä, joka liikutat
meren ja maan..."

Isä kuiskasi hiljaa:
"Milloin sinua
liikuttaa saan?"

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Matkantekoa

Olemme matkalla. On autuas olotila, jos matka taittuu juosten ja voi maaliviivaa lähestyessään todeta niinkuin Paavali: "Minä olen... juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt".

Toisinaan matka kuitenkin taittuu enemmänkin kävelyvauhtia. Joskus jopa maan rajassa ryömintänopeudella - vai pitäisikö sanoa hitaudella, suu ja silmät hiekkaa täynnä. Mutta onnellista on se, että hitaamminkin pääsee perille...

Joissakin yhteyksissä sanotaan, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkanteko.
Taivaan kansalaiselle pitäisi molempien olla tärkeitä. Ja matkan varrella tulisi istutella omenapuitakin, vaikka tietäisi niiden elävän vain yhden päivän. Ikuisuuskysymys onkin, miten säilyttää tämä tasapaino?

"Autuaita ovat hiljaiset, joilta elämän arvaamattomuus on vaientanut kaikki valmiit vastaukset."
- Risto Santala, Pieni astia Pyhässä maassa

torstai 22. maaliskuuta 2012

Yksi suosikkibiisini on Jari Levyn "Elämää ennen kuolemaa". Huippusanoittajaan, -säveltäjään, -sovittajaan ja -laulajaan ei tarvitse pettyä tälläkään kertaa ... tämä biisi vaikutti vahvasti myös tämän blogin syntyyn.


Rukoukseni on, että tämä blogi voisi olla olkapäänä jollekin väsyneelle matkaajalle. 
Keidas keskellä aavikkoa. 
Henkäys ikuisuutta arkeesi.