Jumalan Isänsydän

Monen mielikuva Jumalasta on harmaapartainen, vähän kärttyisän oloinen ukko, joka katselee tuikeana pilven reunalta maailman menoa. Ja on valmis tiputtamaan tulikiven jokaisen päälle, joka hairahtuu sanoissaan ja teoissaan. On totta, että Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen ja tulee päivä, jolloin meistä jokainen seisoo - tai kaatuu - Hänen edessään yksin ja vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Mutta Jumalan kärsivällisyys, rakkaus ja armollisuus ei tunnu tuntevan rajoja ihmisen suhteen tässä elämässä. Hän käyttää kaikki mahdolliset keinot saadakseen meidät tajuamaan Hänen rakkautensa. Joskus ne keinot tekevät kipeääkin, mutta kaiken tarkoituksena on vain ja ainoastaan saada meidät etsimään ja löytämään tie, totuus ja elämä. Jumala on ikuisuuksien päässä tuikeasta ukosta, joka nauttii saadessaan rangaista ihmisiä.
Paraskaan maallinen isä ei voi koskaan rakastaa lastaan niin kuin Jumala rakastaa ihmistä. Itse asiassa, Jumala halusi niin kipeästi olla isä ihmislapsille, että Hän uhrasi kaikkein rakkaimpansa - oman poikansa - jotta voisi sulkea meidät syliinsä. Jotta Hän voisi kuulla meidän sanovan "Abba", Isä.

Jumalan isänsydän etsii ja odottaa. Etsii sitä, joka on kadoksissa ja unohdettu, sitä, joka kaipaa tulla löydetyksi. Hän odottaa kärsivällisesti sitä, joka viipyy maailman teillä etsimässä turhaan Isän rakkautta vastaavaa korviketta. Ja kun eksyksissä ollut haluaa palata, Isä on jo puolitiessä vastassa. Ja Hänen silmissään tanssivat tähdet ja Hänen riemunsa ja naurunsa täyttää taivaat.

Kyky kohdata

Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla naisen, jolle Hän kertoi tämän menneisyyden ja senhetkisen elämäntilanteen (Joh. 4). Me tarvitsisimme myös aika ajoin Jeesuksen kohtaamista näissä merkeissä. Että Hän tapaisi meidät keskipäivän kuumimpaan aikaan, kun ketään muuta ei ole näköpiirissä - ja kertoisi meille, missä kohtaa elämää me sijaitsemme. Ja missä me sijaitsemme ennen kaikkea suhteessa Häneen. Jeesus katsoisi silmiin lempeästi ja lujasti ja puhuisi totuutta meidän elämästämme.

Jeesus tietää jokaisen ihmisen elämän alusta loppuun saakka ja Hän tietää parhaiten, mikä meille on parasta. Siksi Jeesukseen voi luottaa 100 %:sti, sillä Hän - vaikka tuntee kaikki heikkoutemme ja inhottavuutemme - ei petä eikä hylkää. Hän on uskollinen, vaikka me olemme välillä uskottomat.

Tarvitsisimme myös sitä, että kohtaisimme toinen toisemme "lempeän lujasti" ja totuudellisesti. Monilla on riittämiin vaikeuksia elämässään ja taakkaa lisää vielä se, että pitää yrittää pitää kulissit pystyssä toisten silmissä. Kun totuus saa vallata meidän ihmissuhteemme ja kohtaamisemme, saamme pahan puhumisen ja panettelun sijaan rohkaista ja lohduttaa toisiamme.

Emme ole täällä taistelemassa paremmuudesta vaan palvelemassa toinen toisiamme. Me kaikki kannamme ihmisyyteen liittyviä kipuja sisimmässämme ja olemalla läpinäkyviä toisillemme, murramme näkymättömiä muureja väliltämme.

Jeesuksen kyky kohdata elämässään konkurssin tehneitä ihmisiä oli ilmiömäinen. Sitä kykyä mekin tarvitsisimme - rakkautta lähimmäiseen, myötäelämistä ja lempeyttä. Ja sitä kykyä voimme itse kukin rukoilla tämänkin päivän kohtaamisiin.