Jumalan Isänsydän

Monen mielikuva Jumalasta on harmaapartainen, vähän kärttyisän oloinen ukko, joka katselee tuikeana pilven reunalta maailman menoa. Ja on valmis tiputtamaan tulikiven jokaisen päälle, joka hairahtuu sanoissaan ja teoissaan. On totta, että Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen ja tulee päivä, jolloin meistä jokainen seisoo - tai kaatuu - Hänen edessään yksin ja vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Mutta Jumalan kärsivällisyys, rakkaus ja armollisuus ei tunnu tuntevan rajoja ihmisen suhteen tässä elämässä. Hän käyttää kaikki mahdolliset keinot saadakseen meidät tajuamaan Hänen rakkautensa. Joskus ne keinot tekevät kipeääkin, mutta kaiken tarkoituksena on vain ja ainoastaan saada meidät etsimään ja löytämään tie, totuus ja elämä. Jumala on ikuisuuksien päässä tuikeasta ukosta, joka nauttii saadessaan rangaista ihmisiä.
Paraskaan maallinen isä ei voi koskaan rakastaa lastaan niin kuin Jumala rakastaa ihmistä. Itse asiassa, Jumala halusi niin kipeästi olla isä ihmislapsille, että Hän uhrasi kaikkein rakkaimpansa - oman poikansa - jotta voisi sulkea meidät syliinsä. Jotta Hän voisi kuulla meidän sanovan "Abba", Isä.

Jumalan isänsydän etsii ja odottaa. Etsii sitä, joka on kadoksissa ja unohdettu, sitä, joka kaipaa tulla löydetyksi. Hän odottaa kärsivällisesti sitä, joka viipyy maailman teillä etsimässä turhaan Isän rakkautta vastaavaa korviketta. Ja kun eksyksissä ollut haluaa palata, Isä on jo puolitiessä vastassa. Ja Hänen silmissään tanssivat tähdet ja Hänen riemunsa ja naurunsa täyttää taivaat.