Ensimmäisellä Moldovan matkallani matkanjohtaja kertoi, että maassa on erityisen hyviä tomaatteja. Sellaisia kauniin punaisia, hitaasti auringossa kypsyneitä. Mutta myynnissä olisi myös lannoitteilla kasvatettuja, jotka eivät tietenkään olisi yhtä mehukkaita. Näitä tehokasvatettuja tomaatteja ei vain tunnistanut ennen kuin niistä leikkasi viipaleen ja näki sisäkuoren alla olevan valkoisen kehän, joka paljasti kasvatuksessa käytetyn oikopolkua. Ja maku ei todellakaan vastannut aitoa, hitaasti kypsynyttä tomaattia.
Moldovan tomaatit toivat mieleeni uskovan kasvun. Monesti tekisi mieli "oikaista" jostakin kohtaa ja nopeuttaa kasvuaan, etenemistään. Mutta Jumalalla ei ole koskaan kiire - ja kaikkein vähiten siinä vaiheessa, kun Hän kasvattaa meitä. Oikopolut johtavat aina mauttomuuteen ja ravinneköyhyyteen.
Kun tapaa hitaasti kypsyneen uskovan, sellaisen kyllä tunnistaa. Tällaisessa uskovassa on syvä väri, herkullinen tuoksu ja mieleenpainuva maku. Hän on aito myös kuoren alta.
