Liian usein me teemme uskosta kovin korkealentoista ja sunnuntaimaista vaikka Jeesus haluaisi tulla juuri siihen elämisen arkeen, joka meillä jokaisella on. Hän haluaisi tulla keskelle perheriitaa ja työpaikkakiusaamista. Jeesus haluaisi tulla taloudellisiin ongelmiisi ja mukaasi, kun ostat autoa tai taloa. Hän haluaisi istua viereesi, kun tartut pulloon ja haluat hukuttaa murheesi siihen.
Kun istuudut netin ääreen ja etsit sieltä jotakin, joka saastuttaa sisintäsi, Jeesus haluaisi tulla ja puhdistaa sydämesi. Kun tunnet istuvasi kuoleman varjossa, Hän haluaisi puhua sinulle toivoa ja täyttää sisimpäsi elämällään.
Jeesus haluaisi sulkea sinut syliinsä, kun itket pettymystä ja surua. Hän haluaisi puhaltaa lempeän tuulen kasvoillesi, kun tunnet niin suurta vihaa, ettet tiedä, mitä sillä tekisit.
Mitkään tunteet eivät ole Jeesukselle vieraita, etkä voi tuntea tai tehdä mitään, mistä Hän kauhistuisi niin paljon, että kääntäisi sinulle selkänsä. Koska Jeesus tuntee sinut paremmin kuin itse tunnet itsesi. Koska Hän näki päiviesi määrän ja niiden sisällön ennen kuin yksikään niistä oli tullut.
Katse, joka seuraa sinua, kun vaellat täällä varjojen maassa, tulvii rakkautta, hellyyttä ja uskollisuutta. Siinä hetkessä, kun sinä olet täynnä mahdottomuuksia, Hänen mahdollisuutensa pääsevät virtaamaan. Kun sinusta tuntuu, ettet tiedä, miten jaksat huomiseen, Jeesus on jo siellä ja viittoo sinua seuraamaan.
Ja jos jalkasi ovat liian väsyneet, Hän nostaa sinut syliinsä ja kantaa yli tummien vesien.
"Tulkaa minun tyköni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."