Rukoilemme päivittäin johdatusta erilaisiin asioihin ja toisinaan näemme sen toteutuvan selvästikin. Mutta varsinkin erittäin henkilökohtaisissa asioissa kyseenalaistamme usein johdatuksen olemassaolon. Monesti tuntuu, että johdatus uupuu kokonaan tai ainakin viivästyy juuri silloin, kun koemme sitä eniten tarvitsevamme. Mutta kun pikkuhiljaa kokemusten kautta oppii uskomaan ja luottamaan, ymmärtää, että johdatus ei ole koskaan myöhässä - eikä etuajassa.
Usein tarpeemme johdatukseen koskee hyvinkin käytännöllisiä asioita liittyen työ- tai opiskelupaikkaan, seurakuntaan, ihmissuhteisiin tai taloustilanteisiin. Raamattu lupaa, että Jumala johdattaa meitä, kun me kuljemme rukoillen. Monesti kyllä rukoilemme, mutta samalla pysähdymme paikallemme uskaltamatta liikahtaa. Kulkeminen rukoillen tarkoittaa, että otamme askeleita eteenpäin ja niitä kannattaa ottaa, vaikkei 100 %:sta johdatusta kokisikaan. Jumala on kykenevä sulkemaan ovia edestämme, jos olemme menossa väärään suuntaan. Ja Hän on kykenevä myös avaamaan ovia, joista emme koskaan edes osanneet uneksia.
